Toinen Jalka Italiassa

Vaikka Roomassa on taas sadellut enemmän kuin kaupungin maine sallisi, ensimmäinen aamu mummolassa valkeni seesteisenä.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Antennien määrästä päätellen ollaan päästy perille Roomaan.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

The best coffee in town!

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Auringossa alkaa pärjätä jo ihan kivasti.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Mummolan partsi kukkii.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

La prima colazione e le fette biscottate.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

E pronti per la Prima Comunione!
Katolisessa kirkossa ripille päästään noin 10 vuoden iässä,
kahden vuoden mittaisen rippikoulun päätteeksi.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Casa dolce casa!

Buon sabato!

Kun kauneudenhimoinen matkamies oli saanut ihailla kyllikseen Rooman silhuettia Gianicolo -kukkulan näköalapaikalta, koitti luonnollisesti vuoro tyydyttää alituinen ruoan himo.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Onneksi tunnelmallista tankkaushetkeä varten ei tarvinnut laskeutua portaita alas Trastevereen, vaan Gianicolon kainalossa sijaitsevasta Monteverde Vecchiosta löytyi juuri sopiva poukama sisäruokailua välttelevän herkkusuun iloksi.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Ravintola Scarponen viiniköynnösten alla suuhun katosi alkupalabuffetista kasailtu lautanen (9€/hlö/lautasellinen), joka huuhdottiin alas talon valkoviinillä (7€/pullo).

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Reilun alkupalan jälkeen masu oli yllättäen jo niin täynnä, että jatkoksi riittivät contornoiksi (lisukkeiksi) tarkoitetut grillattu radicchio sekä öljyssä hyppyytetyt broccoletit (parsakaalin villimpi sisar).

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Palanpainikkeeksi hörpätty kahvi virkisti juuri sopivasti, jotta pieneen nirvanaan vaipunut lounastaja jaksoi taas kammeta repun selkänsä ja jatkaa seikkailujaan ikuisessa kaupungissa.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Keväisen viheriöivien puistojen suojaan on roomalaisten hyvä vetäytyä.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

San Policarpo -kirkon takana aukeva puisto oli kerran myös oma "kotipuistoni", jonka poluilla yritin aloitella juoksuharrastusta. Minäkin.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

..Sitten tuli ihan oikea kesä ja "afa" (kostean kuuma sää), jolloin paras - ja ainoa - paikka puistossa oli nurmella puiden varjossa..

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Mutta tänä viikonloppuna runsaiden sateiden hoivaama puisto oli parhaimmillaan.

Vihreä keidas, jonka helmassa nauttivat niin vanhemmat..

Image may be NSFW.
Clik here to view.

..kuin nuoremmatkin roomalaiset.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Pienen kävelyretken varrella juhlittiin kaikkiaan kolmea syntymäpäivää.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Ja rakkautta.

Sitä oli ilmassa ihan kaikkialla.

Olen ihmeellisellä tavalla onnistunut jättämään tähän asti väliin kaikki - niin omat kuin muidenkin - valmistujaiset. Sain kuitenkin viimein paikattua moisen aukon sivistyksessäni, sillä eilen pääsin juhlistamaan erästä opintiensä päähän tullutta nuorta miestä.

Tosin tälläkin kertaa läheltä piti, että jotain olisi näistäkin bileistä saattanut mennä ohi (suun). Sen verran sitkeästi myrskyävä sää yritti loppuun asti asettaa erinäisiä kapuloita juhlaväen rattaisiin.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tulin, näin, voitin - ja ennen kaikkea, SÖIN!

Ai niin. Ja itse juhlan sankari sai kun saikin kunnialla opintiensä päätökseen, vaikka täkäläisiin valmistujaisiin liittyikin pieni jännitysmomentti arvosteluraadin edessä.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Mammat aloittivat kyynelehtimisen jo yliopiston parkkipaikalta. Ja kun hanat oli kerran avattu, niitä ei ihan tuosta vaan suljettukaan..

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Opintie yliopistossa päättyy noin 10 minuutin mittaiseen lopputyön esitykseen epäproosallisessa luokkahuoneessa kokelaan ystävien, sukulaisten sekä neljän jäsenen arvosteluraadin valvovien silmien alla.

Nyttemmin mittavan valmistujaisotantani perusteella arvosteluraadin pääasiallisena mielenkiinnon kohteena näyttivät tosin olevan omat puhelimet, vieruskaverin puhelimestaan esittelemät hauskuudet tai erinäiset pöydälle eksyneet lippulappuset.

Toisaalta, sitä suurempi oli tyydytys, kun kokelas sai kun saikin raadin lopulta kiinnostumaan aiheestaan jopa siinä määrin, että lyhyen mietintätauon päätteeksi esityksestä myönnettiin täydet pisteet.

Interesting.. Samoin kuin se, että kaikki valmistujat juhlistivat tapahtumaa tiukasti omassa perhe/ystäväpiirissään. Näissä juhlissa ei edes yhtä Suvivirttä yhdessä veisattu..

Virallisen osuuden päätyttyä tutkinnon suorittajille kaivettiin pussukoista päähän laakeriseppeleet ja kuohuviinit poksauteltiin auki juhlan kunniaksi.

Sitten koittikin aika vetäytyä hetkeksi levolle ennen illallista.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Rajun ukonilman saattelemana tämä juhlaväki kokoontui illansuussa Castel Gandolfoon Quintessa ravintolaan jatkamaan siitä mihin päivällä jäätiin. Vähänkään mukavammalla säällä jossain sademassan tuolla puolen olisi siintänyt järvi, joka kannattaa käydä katsastamassa, jos Roomassa joskus hieman pitempään viipyy.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Kuten Italiassa on tapana, juhla kuin juhla kietoutuu aterian ympärille. Niin valmistujaisissakin, joissa menuun kuuluivat antipastit, kaksi primoa (niinpä niin..pasta&riisi), secondo, contorno sekä jälkiruoka.

Ja niin paljon kuin syömisestä tykkäänkin, joudun nyt myöntämään, että toisen primon kohdalla oli akuutein nälkä jo hyvinkin voimakkaasti tyydytetty. Mikä harmi!

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Kolmen tunnin aterioinnin päätteeksi vieraille annettiin amerikkalaistyyliseen valmistujaishattuun pakatut bombonierat muistoksi.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Ja matkalla takaisin Roomaan väsymätön sade piti raukean juhlaväen valppaana.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Pietarinkirkon edustalla vellovat ihmismassat, turistibussit sekä yleinen markkinahumu huusivat vastapainokseen pientä happihyppyä rauhallisessa poukamassa.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Onneksi sellainen löytyi lähempää, kuin olisi arvannutkaan.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Pietarinkirkolta takaisin kohti kaupunkia kulkeva rauhallinen sivukatu Borgo S. Spirito (alkaa kirkon oikealta puolelta Castel Sant'Angelon suuntaan katsoessa) nimittäin kätki suojiinsa juuri sellaisen vihreän keitaan, jossa oli hyvä nojata hetki taaksepäin ja nauttia hiljaisuudesta.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Viilentävistä juomista puhumattakaan.

Ja totta puhuakseni, kyllä poukamasta kuin poukamasta löytyvä siisti ja jonotusvapaa wc:kin on aina aikamoista luksusta!

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Hotel Columbuksen ravintolan La Verandan ruokasali on jo itsessään näkemisen arvoinen, mutta kesäisenä iltapäivänä sielu lepäsi parhaiten ravintolan rauhallisella terassilla.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Pieni esiloma Roomassa on saatu kunnialla päätökseensä, ja kotiinpaluu osui juuri parahiksi ennen kuin jalkapallohulluus ottaa Rooman valtaansa. Taistellaanhan (tai todennäköisimmin tapellaan) Rooman jalkapallostadionilla tänään pienellä kauhulla odotettu derby, eli jalkapallo-ottelu, jossa kaupungin kaksi joukkuetta - Roma & Lazio - ottavat mittaa toisistaan.

Ja siitä touhusta on hyväntuulisuus, tyyli ja eleganssi kaukana, varsinkin kentän laidoilla ja stadionin ulkopuolella. Ja tämä siitäkin huolimatta, että illan otteluun roudataan Etelä-Koreasta laulaja PSY, jonka joku viisas on unelmissaan nähnyt yhdistävän jalkapallonystävät ystävällishenkiseen tanssiin. Hah, sallikaa minun nauraa!

Illemmalla joka tapauksessa selviää minkälaista jälkeä jalkapallofanit saavat tällä kertaa aikaiseksi. Yleensä jalkapallohenki ei ole kaupunkia ainakaan kaunistanut.

Muilta osin ottelun tulos ei minua kovasti edes kiinnosta. Hädin tuskin tiedän edes miksi joukkueet tänään kohtaavat (mutta tarkastin asian - kuulemma kyseessä on erittäin tärkeä ottelu Coppa Italiasta, jonka voittaja pääsee kisaamaan myös Euroopan liigatasolla ensi kaudella. Tai jotain.). Mutta tiedän, että aika monelle roomalaiselle tänään on iso päivä. Niin täällä meidänkin Helsingin etästudiossa.

Roomalaishenkiseksi palanpainikkeeksi illan matsia varten sopivat mainiosti oluella alashuuhdellut friteeratut kesäkurpitsankukat, jotka olivat tämänkertaisten Roomantuliaisten kärkipäässä. Jos ei näillä mieli parane, niin ei sitten millään!

(Ja ihan sivuhuomautuksena; Oi, ollapa oma kasvimaa, ja siellä kokoelma näitä herkullisia kukkasia!!)

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Roomalaisittain friteeratut kesäkurpitsankukat (10 kpl)
(italiaksi näitä kutsutaan muuten jostain syystä nimellä Fiori di zucca, eli kurpitsan kukat)

Pastella eli friteeraustaikina
3 dl kivennäisvettä (kuplavettä)
1/3 hiivaa
4 dl vehnäjauhoa
1 dl olutta (+ n. 1 rkl ennen friteerausta)
ripaus suolaa
(ripaus hyvin pieneksi jauhettua mustapippuria)

10 (-15) kesäkurpitsankukkaa
1 l esim. auringonkukkaöljyä, maapähkinäöljyä (tätä roudasin taannoin Tallinnasta) friteeraaukseen

1 mozzarella (125g) - HUOM! nämä kannattaa leikata kuivumaan vaikka jääkaapissa jo hyvissä ajoin!
5 sardellifilettä

PALJON TALOUSPAPERIA ja friteerauskaveri ovat suotava lisä!

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Tutustukaamme hetken näihin ihaniin kukkasiin, jotka soveltuvat kerrassaan mainiosti ruoanlaittoon. Kesäkurpitsassa on nimittäin sekä poika- että tyttökukkia. Pojat ovat tietysti niitä nätimpiä ja tytöt vähän vaatimattomampia. Poikapuoliset kukat ovat myös niitä perinteisempiä friteerattavia.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Nämä ovat niitä poikia.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Ja nämä herkullisiin pikku kesäkurpitsaisiin kiinnittyneet kukat ovat tyttöjä.

Ennen ruoanlaittoon ryhtymistä kukkaset on huuhdeltava ja kuivattava hyvin, ja kukan sisältä napsaistaan pois emi.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Emi.
Vai oliko se sittenkin hede..?

Myös pienet kukkaa ympäröivät lehdet napsaistaan pois ja varsi lyhennetään noin sentin mittaiseksi.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Naps naps. Nämä pienet vihreät lähtee pois.

Ja sitten kukat ovat valmiita, ja käymme pastellan kimppuun.

Pastella eli friteeraustaikina
1. Lämmitä kuplavesi kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon hiiva. Lisää joukkoon sitten loput ainekset ja sekoita tasaiseksi. Suolaa tulee tässä vaiheessa minimaalisen vähän, jottei friteeraustaikina lötkisty.

2. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa 30 min. ajan.

3. Lisää tukevoituneeseen taikinaan n. 1 ruokalusikallinen olutta ennen kuin alat friteerata, jos taikina on käynyt turhan pullavaksi.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Friteeraus
1. Leikkaa mozzarellat pikkurillin kokoisiksi (ja n. 2 cm korkeiksi) paloiksi ja laita ne kuivumaan talouspaperille, tai anna niiden olla jääkaapissa yön yli ilman suojakelmua. Talouspaperit kannattaa kuivatteluhommassa aika ajoin vaihtaa. Mitä kuivempi mozzarella, sen parempi friteerauksen kannalta.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

2. Leikkaa sardellifileet puoliksi. Jokaisen kukan sisään tulee puolikas file.

3. Täytä kesäkurpitsan kukat yhdellä mozzarellapalalla ja puolikkaalla sardellifileellä. Pyöräytä kukan pääty supulle.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

3. Valmista useampi talouspaperilla vuorattu tarjoilulautanen valmiita frittejä varten. Päällekkäinaseteltuina frittitaikinaan käärityt herkut helposti pehmenee.

4. Kun kaikki kukat on täytetty, laita öljy kuumenemaan. Öljyn pitää olla niin kuumaa, että taikina alkaa välittömästi poreilla. Testaa pienellä määrällä taikinaa ennen kuin alat tositoimiin. Näin mozzarellat jäävät nalkkiin taikinakuoren sisään eivätkä kukat aukea paistaessa. Paistamiseen kannattaa varata myös roiskesuoja, sillä pienikin määrä nestettä saa rasvan vähän turhankin villiksi.

5. Pyöräytä kukat kauttaaltaan taikinassa, ota ote kukan suusta ja liu'uta kukat kanta edellä kuumaan öljyyn. Kolme kukkaa keittimessä on aika sopiva määrä kerrallaan. Ja tässä kohtaa on hyvä olla kaveri hoitamassa friteeraus, sillä kukanpyörittelijän sormet ovat sen verran taikinassa..

6. Poista kukat öljystä, kun pinta on saanut kauttaaltaan kullanruskean värin. Peittele talouspaperilla ja lisää suolaa ennen tarjoilua suoraan friteille.

Taikinaa jää todenäköisesti hieman yli. Erinomaisesti jämätaikinat saa käytettyä esimerkiksi salvienlehtien friteerauksessa - tai ihan sellaisenaan, herkullisina friteerattuina taikinapalloina.

Buon appetito!

Make food, not war - vai mitä jalkapallokansa?

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Ah!

Taas on koittanut se aika vuodesta, kun olen liikutukseen asti suomalainen.

Mutta mitä muuta tuon aseistariisuvan vihreän edessä muutakaan voi?

Varsinkin jos pääsee minkään vähääkään luontoa muistuttavan paikan tuntumaan, jossa jokainen kärpäsenpörinä, lehden havina ja polulla leikkivä auringonsäde muistuttaa siitä kuka olen ja mistä tulen.

Nimittäin metsästä. Kukkivilta niityiltä. Sammaleisilta kallioilta. Neulasin peitellyiltä poluilta. Liplattavan veden ääreltä.

Kesällä kotini on toden totta täällä.

Myös siksi, että kesällä Suomessakin voi olla vähän italialainen, vaikkapa silloin, kun käyn suoraan niityltä poimimassa herkkua, jota muuten saa vain Italiasta (ja jonka herkullisenkitkerän maun perään haikailin jo talvella).

Kas tässä - suomalaisten oma cicoria, eli voikukanlehti!

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Pannulla hyppyytetyt voikukanlehdet ("Cicoria" ripassata in padella)
* tämä contornona tarjoiltu lisuke on erityisesti roomalaisten mieleen. Cicoriaa tarjoillaan tavallisesti joko all'agro, jolloin se ryöpätään muutamaan otteeseen ja maustetaan sitten öljyllä, suolalla ja sitruunalla tai sitten ripassata in padella, eli näin paistinpannulla vimeisteltynä.

n. 100g voikukanlehtiä per syöjä
valkosipulia
peperoncinoa (italialainen pienikokoinen punainen chili)
suolaa
oliiviöljyä

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Villivihannestenpoimijana olen vielä ihan vaippaiässä, mutta jaan kuitenkin sen mitä olen tähän mennessä oppinut voikukanlehtien poimimisesta.

Tämä varmaan on selvää sanomattakin, mutta lehdet kannattaa poimia mahdollisimman puhtaalta paikalta (ei teiden varsilta, kaatopaikkojen lähistöltä tai koirapuistoista).

Jotta keruuretkeltä saa mukaansa muutakin kuin pyhää henkeä, kannattaa suunnata hieman isommalle apajalle, sillä ihan kaikkia voikukanlehtiä ei pellolta mukaan kelpuuteta. Keräämiseen kannattaa siksi myös varata aikaa, sillä pussukka ei ihan hetkessä täyty, vaikka niin voisi luulakin (tai ainakin toivoa).

Parhaimmillaan lehdet ovat heti aamukasteenraikkaana tai illan viiletessä. Näinä ajankohtina ainakin itse löydän terhakkaimmat yksilöt.

Mukaan kannattaa poimia mahdollisimman nuoret ja pyöreäpäiset lehdet. Mitä enemmän lehdessä on sahalaitaa ja ikää, sitä kitkerämpi se on (en ole kyllä kokeillut, mutta näin olen tullut opastetuksi). Myös lehtiruoti on itse lehteä kitkerämpi, joten varsia kannattaa hieman lyhentää.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Tässä olisi kivannäköisiä lehtiä.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Samoin tässä.

1. Huuhtele voikukanlehdet huolellisesti. Jos kitkeryys jännittää, katkaise lehtien jalat mahdollisimman lyhyiksi.

2. Vaikka voikukanlehtiä syödään sellaisenaan salaatissakin, ryöppään lehdet tavallisesti myös ennen kuin laitan ne pannulle. Näin ne myös hieman pehmenee. Eli keitä lehdet kahteen otteeseen muutaman minuutin ajan runsaassa (suolatussa) vedessä. Puristele keittokertojen välissä lehdistä (kitkerät) nesteet pois. Lehtien massa pienenee tässä vaiheessa lähes yhtä voimakkaasti kuin pinaatteja kypsentäessä.

3. Laita valkosipulinkynnet sekä murskattu peperoncino kuullottumaan pannulla oliiviöljyssä.

4. Kun valkosipulit ovat saaneet kylkiinsä kultaista väriä, lisää pannulle voikukanlehdet, hyppyytä ne kauttaaltaan öljyssä ja lisää suolaa makusi mukaan.

Ja sitten syömään!

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Eräänä alkukevään päivänä kävelimme lumen narskuessa jäitä pitkin kohti Katajanokan ihastuttavaa italialaiskahvilaa Signora Deliziaa.

Se oli yksi niitä hetkiä, kun talvi alkoi tuntua hieman liian pitkältä ihmisen kestää ja kesän tuleminen turhauttavan kaukaiselta haaveelta.

Ja niitä ajankohtia, kun käyn aina hieman huolehtimaan siitä, miten kunnialla näille korkeuksille roudaamani italialainen saa selätettyä jälleen yhden talven. Vai saako?

Siinä meren jäällä narskuvaa lunta kuunnellessani ja siitä kamalan viisaana pakkastasoa analysoidessani, pysähtyi italialainen yllättäen sijoilleen. Ja lausui ne pelottavat sanat - "sai che mi manca davvero dell'Italia?" (tiedätkö mitä todenteolla Italiasta kaipaan?)

No niin, ajattelin. Olisikohan nyt viimeisen tilinteon aika, ja Suomen miinukset ajaisivat Italian plussien ohi.

Mutta ei. Siinä lumennarskuntaa kuunnellessaan italialaiselle oli tullut yllättäen vain kova ikävä omia tuttuja juttujaan; meren ääntä ja tuoksua.

Ja kas, minä kesälomani järvien rannoilla viettänyt sisämaalainen en ollut ikinä ajatellutkaan, että meri toden totta on Italiassa harvoin äänetön. Ja että lumen ja jään alle hautautunut pohjoinen meremme on luonteeltaan niin toinen, kuin se meri, jonka rannoilla rakkaani oli kasvanut.

Ja taas tajunta räjähti yhden neuronin verran.

Näillä pienillä tavoilla tajunta on räjähdellyt matkan varrella useasti. Pikakelauksella katsastettuna mieleeni tulivat muun muassa seuraavat (näitähän nimittäin riittää!) Italia-akselilla karttuneet opit:

* ruoan jälkeen ei saa mennä ainakaan tuntiin uimaan, muuten vatsa kramppaa ja pahimmassa tapauksessa seuraa kuolema (tämä on ihan ikisuosikki!)

* samaa sarjaa jatkaa tämä: appelsiini tekee hyvää aamulla, mutta pahaa jälkeä (taas jonkun sortin blokki eli kramppi) illalla

* jonoja ei pahemmin tunneta - ne muodostetaan katsekontaktein, päännyökkäyksin tai viimekädessä vääryyden uhatessa asiasta älähtämällä

* jos asiat toimivat huonosti, siitä napistaan saman tien (saatetaan siitä toisinaan näyttävästi tuhahdellakin)

* italialaisia vessoja ruuhkauttavat "lasten käsienpesualtaat" ovat oikeasti bideitä, joka selvensi osaltaan myös suomivessoihin asennettujen pikkusuihkujen syvintä olemusta

* jos joku puhuu minulle bussissa, niin 99% varmuudella kysymyksessä on lause "Scendere?" (jäätkö pois kyydistä?). Italialaiset eivät välttämättä väistele, ellei sitä erikseen näin pyydetä. Ja muuten busseissa tai muissa julkisissa liikennevälineissä ei kanssamatkustajille iloisesti rupatella. Ellei ole vähän hullu.

* Italialaiset eivät väistele myöskään kaduilla. Harvoin kadun keskelle pysähtynyt joukko - tai vaikkapa vastaan kävelevät kaverukset - antavat tietä ohikulkijoille. Olen testannut - ja luovuttanut viime hetkellä häviäjänä. Prkle.

* päinvastoin kuin Suomessa, Italiassa on tavallista, että oman talon asukkaita tervehditään, mutta kaupan kassalla taas ei. Eikä siitä edes pidä pahastua.

Ja kirsikkana tämän pienen kulttuurikakun päällä:

* Italiassa mansikat syödään sokerilla ja sitruunalla maustettuina. ..Tämä viimeistään puhuu sen puolesta, että Suomessa on maailman parhaat mansikat - ihan sellaisenaan!

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Nämä maustamattomat ulkomaanmansikat syötiin sitruunalla (kuori&mehu),
sokerilla ja mintulla maustetulla mascarponella.

Vaikka olemme Euroopan eri laidoilla kasvaneetkin, olen jostain syystä jo pienestä tytöstä saakka laulellut tätä laulua, ihan suomeksi tosin.

Jossain ajatusten pohjalla eteläinen meri pauhasi jo silloin..

Teksti löytyy täältä.

Tämän viikon viihdemaailman suru-uutisena kantautui tieto, että Italian oma Elvis, Ciaccin Antonio, joka paremmin laulaja Little Tonyna tunnettiin, on siirtynyt esikuvansa tavoin pilvenreunalle kitaroimaan.

Viimeiselle matkalleen laulajan saattelivat torstaina ystävien, työtoverien ja fanien lisäksi laulajan viisi punaista Ferraria. Hautajaisia varten kirkon läheisyyteen oli pystytetty myös valkokangas, josta kirkon ulkopuolelle jääneet saattoivat seurata toimitusta.

Kyseessä oli siis italialaisen musiikin suurmies - ja meille suomalaisille todennäköisesti varsin tuntematon italialainen suuruus.

60-luvulla uransa huipulla laulanut Little Tony on kuitenkin takuulla yhden meillekin tutun kappaleen isä.

..Minkä lisäksi miehen pitkälle uralle on mahtunut myös seuraavia hauskoja sattumia:

Musicarello -nimellä kutsutuissa elokuvissa esiintyminen.
* musicarellot olivat oman aikansa musiikkivideoita ja näppärän viihdyttävä keino mainostaa artistien uusimpia levyjä. Suurimmat laulajatähdet esiintyivät omissa elokuvissaan, joiden köykäistä tarinaa rytmittivät musiikkipalat uudelta levyltä.

Teksti Il ragazzo col ciuffo (Heittolettinen kundi) -lauluun löytyy täältä. Laulu oli mukana elokuvassa Riderà.

Sekä tunnusmusiikin laulaminen lapsuuteni lempiohjelmaan Lemmenlaivaan.
* niin hieno kuin alkuperäinen englanninkielinen Lemmenlaivabiisi olikin, Italiassa siitä piti tehdä tämänkuuloinen ihan OMA versio.

Cuore matto (Hullu sydän) on kuitenkin se laulu, jonka myötä Little Tony on jättänyt jälkensä maailmaan myös Italian ulkopuolella.

Kapaleen italiankielisissä sanoissa ei tietenkään mene mitkään hermot, vaan sydän on pikkaisen sekaisin, kun tyttö lähtee toisen matkaan (teema joka italialaisessa musiikissa toistuu ja toistuu ja toistuu... mitä täytyy välillä aina ihan ihmetellä!).

Tämä ballo scatenato (villi tanssi) saatelkoot meidät tämän lukuisten juhlien värittämän lauantai-illan huumaan.

Buon weekend!

Teksti löytyy täältä.

Tsihii! Alkaa ihan hihityttää tämä olemisen sietämätön keveys näin kauniilla säällä! Ja auringossa virnistellessä sitä ymmärtää taas erinomaisen hyvin miksi italialaiset ovat niin kovin hyväntyylista sakkia (ainakin maineeltaan) - pikku paisteessa vain on niin helppo hymyillä!

Vähän minua saattaa hymyilyttää myös lähenevä kesäloma. Italia siellä jo valmistautuu saapumiseemme vaihtamalla ilmanalaa pikku hiljaa kohti kesäisempää (tai ainakin parempi olisi!). Sillä Italiassa, kuten muuallakin etelämmässä Euroopassa ollaan elelty ihan historiallisen viileää ja huonosäistä toukokuuta - eli sellaista tavallista suomalaista (alku)kesää.

Ja jos auringon ei vain jostain syystä ole luotu paistamaan samanaikaisesti sekä siellä että täällä, niin olkoon se sitten Suomessa. Kyllähän ME sen piiiitkän ja pimeän talven kärvisteltyämme takuulla enemmän ansaitsemme - ja tarvitsemme!

Kesän kunniaksi päätin pukea myös carbonaran vuodenaikaan sopiviin hepeniin korvaamalla pancettan roomalaisilla minikesäkurpitsoilla (joihin kasvaa myös herkullisia kukkia).

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Carbonara kesäkurpitsoista (2 hengelle)

1/2 kesäkurpitsa (jos siis kyseessä semmoinen suomalaisenkokoinen yksilö)
1 valkosipulinkynsi
1 TUORE kananmuna
1 dl parmesanraastetta
mustapippuria&suolaa maun mukaan
oliviöljyä

200g pitkää pastaa (spaghetti, linguine)
kourallinen karkeaa suolaa pastaveteen (HUOM! muista ottaa lasillinen keitinvettä talteen)

Image may be NSFW.
Clik here to view.

1. Laita valkosipulinkynsi kuullottumaan hiljalleen runsaassa öljyssä (pannun pohja voi olla peitossa kauttaaltaan) paistinpannulla.

2. Pese ja kuivaa kesäkurpitsat. Leikkaa kurpitsat siivuiksi. Jos (ja kun) kurpitsat ovat isoja, voi olla hyvä puolittaa siivut ja poistaa hieman myös siemenosaa, joka helposti muuttuu pannulla soossiksi.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Näissä pikkiriikkisissä roomalaiszucchineissa on melkein olematon siemenkota.

3. Kun kesäkurpitsat on siivutettu ja valkosipuli saanut pintaan kullankeltaisen värin, poista kynsi pannulta ja laita kesäkurpitsat öljyyn ruskistumaan. Lämpötilaa saa olla sen verran, että pannu porisee, muuten kypsennykseen menee pitkä tovi. Lisää hieman suolaa ja sekoita varovasti silloin tällöin.

4. Laita pastavesi kiehumaan. Vatkaa pienessä kulhossa haarukalla kananmuna, lisää joukkoon parmesan ja mustapippuria.

5. Kun kesäkurpitsat ovat pehmenneet ja saaneet väriä pintaan ja pasta on kypsää, ota lasillinen keitinvettä talteen ja kaada loppu keitinvesi pois. Kaada kattilaan pastan päälle sitten kesäkurpitsat öljyineen sekä kananmuna-juusto ja sekoita. Lisää tarpeen tullen hieman keitinvettä notkeuttamaan tilannetta.

HUOM! Kananmunaa ei enää tässä vaiheessa kypsennetä keitinlevyn päällä, vaan lämmin pasta kypsentää kananmunaa juuri tarvittavan verran.

6. Annostele pasta lautaselle, raasta päälle hieman parmesaania ja ripottele makusi mukaan pippuria - ja käy sitten rullailemaan spaghetteja sopiviksi suupaloiksi!

Buon appetito!

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Kesän ja kesäkuun kunniaksi pitää soittaa tietysti yksi kaikkien aikojen suosikkikesäkappaleista. Spero che vi piaccia!

Teksti löytyy täältä.

Kun kesäloman alkamiseen on enää muutama päivä, ja rannalle pääsen parhaassa tapauksessa jo viikonloppuna, on aika aloittaa kropan muokkaus lomakuntoon syömällä enemmän salaattia ja vähemmän pastaa.

Näin hyvissä ajoin. Samaan tapaan kuin matkalaukkujen pakkauksen kanssa. Jos kentällä pitää olla aamulla klo 6.30, hyvä aika pakkauksen aloittamiseen on klo 23.

No, näin ei ainakaan iske lomastressi.

Tai ainakin se on hyvin lyhytkestoista lomastressiä.

Ja ajoittain hyvinkin intensiivistä sellaista. Varsinkin kun puolen yön tietämillä huomaa, että jotain tärkeää olisi pitänyt muistaa ostaa Suomesta mukaan.

No mutta, mitäs me pienistä. Sitä paitsi italialaismassat miehittävät rannat tupasen täyteen vasta elokuussa. Näin hyvissä ajoin lomaillessa onkin ainakin se hyvä puoli, että saattanen löytää rannalta paikan, jossa tilaa ympärillä on hyvinkin useampia metrejä eikä kukaan ole katsomassa mitä sieltä maximekon alta paljastuu.

Note to self. Muista ostaa maximekko.

Toivottavasti näin off-seasonina sieltä rannalta kuitenkin löytyy keittiömestari, joka friteeraa lounastani varten mustekalarenkaita..

Muutenhan tämä salaatinsyönti menisi vähän niin kuin hukkaan.

Paitsi että ei.

Tämä työkaverin esittelemä kivasti keventävä salaatti nousi työpaikan lounashittituotteeksi viime kesänä. Ja ollakseen jotain näin terveellistä ja pinkeää, se myös maistuu ihan ältsin hyvältä!

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Anna-Bananan antioksidanttinen suvisalaatti
kaalia
avokadoa
fetaa
lipstikkaa/persiljaa
sitruunanmehua
suolaa&pippuria
oliiviöljyä

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Tämä on myös ah, niin ihanan helppo tehdä! Kas näin.

Leikkaa kaali ohuiksi siivuiksi ja pilko sekaan avokado ja feta. Lopuksi lisää joukkoon hienonnettu lipstikka tai persilja (eikä hätää jos näitä ei tähän hätään löydy - ilmankin pärjää!).

Mausta suolalla, oliiviöljyllä ja sitruunanmehulla. Ja ripsauta joukkoon vielä pikkaisen mustapippuria.

Buon pranzo!

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Tässä vähän rantafiiliksiä ihanasta Dino Risin I Mostri (Hirviöt) -klassikkoelokuvasta.

Tämän "Latin lover" -pätkän ymmärtää muuten mainiosti ilman käännöstäkin (ja ranskankielentaitojakin voi samalla mukavasti verestää)!

Jo näin varhaisessa vaiheessa kesää koitti sitten se päivä kun sai lompsahtaa lomalle.

Ja tällaisessa kahden kulttuurin perheessä se yleensä tarkoittaa sitä, että suuntana on jomman kumman juuret. Italiassa asuessa lomalla lähdettiin aina Suomeen. Nyttemmin kaikki tiet taas vievät kesälomilla Roomaan.

Niin tälläkin kertaa.

Hyvästi jäivät siis vihreät niityt, uudet perunat&silli, rantasaunat ja grillimakkarat.

Ja tervetulleeksi toivotettiin melonit, aprikoosit, kirsikat, crattachecche, TIIKERIhyttyset (näin villillä nimellä "zanzara tigre" kutsutaan näitä paikallisia äänettöminä iholle hiipiviä verenimijöitä) ja hiekkarannat. Ja Italian tämänvuotinen kesä runsaine sateineen ja viileine ilmoineen.

Kesälomalaisten iloksi aurinko tosin salli näyttäytyä pitkästä aikaa lämpivänä ja hellivänä (pahoittelut - taisimme tuoda sen hetkeksi mukanamme..) heti Italiankorkeudelle yllettyämme. Matka Helsingistä aina Kroatiaan asti nimittäin taittui huolestuttavan sakean pilvimassan yllä.

Tai näin minulle kerrottiin.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

..olinhan saanut kerättyä riittävästi rohkeutta katsoa ikkunasta ulos vasta siinä vaiheessa, kun sinisenä kohtava Adrianmeri oli ylitetty ja alapuolella siinsi Italian rantaviiva.

Näin. Lentopelkoiselle löytyi sitten siippa sopivasti pienen lentomatkan päästä..

Tosin, onhan näin huomattavasti parempi, kuin jos sydän olisi jäänyt vaikkapa Argentiinaan tai Australiaan. Vai mitä siellä maailman toisella laidalla nyt onkaan.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Kun tuskien taival alkoi olla jo päätöksessään, alapuolella levittäytyvät Pomezian rannat, jotka ovat roomalaisten ahkerassa kesäkäytössä Ostian ohella.

Tuo tumma metsäinen maapala tuolla etäämmällä on muuten Castelporzianon luonnonpuisto, jonka alueella sijaitsee myös yksi presidentin virka-asunnoista. Ja jonka muutaman kilometrin rantaviiva on vain presidentin henkilökunnan käytössä.

Ihan kiva bonus niinä rantapäivinä, kun koko Rooma ja sen lähialueet änkeää meren äärelle (sain ilon ja kunnian sen kerran, eräänä hikistäkin hikisempänä elokuun päivänä kokea).

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Turvallisesti perille päästyä loma oli tietysti virallisesti kilistettävä käyntiin aperitiiveillä. Aperol -mojito oli terassin uusi kesädrinkkituttavuus.

Mojiton tyyliin drinkkiin tuli tietysti ruokosokeria, limea, minttua sekä jäämurskaa ja kosteutuksesta pitivät huolta Aperol ja soodavesi.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Iltahuikopalaksi masut ahdettiin (liian!) täyteen take-away pizzaa. Tässä kierroksella tonnikala-kirsikkatomaatti ja - harvinaista kyllä - oregano sekä bufalamozzarella-munakoiso -pizzat.

Sitten koittikin pienimuotoinen kooma sekä hyvästien heittäminen näille maisemille. Aamulla juna kuljettaa kohti sateista pohjoista pienelle seikkailulle..!

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Aurinkoista viikonloppua!

Teksti löytyy myös täältä.

Onko mitään kutkuttavampaa kuin matka kohti uusia seikkailuja pitkän matkan junan kyydissä?

Image may be NSFW.
Clik here to view.

No ei ihan heti tule mieleen. Ainakaan minulle.

Jaksan tuijottaa ohikiitäviä maisemia loputtomasti. Ja jos jostain syystä sattuisin moiseen meditaatioon hetkeksi väsähtämään, voin keskittyä vuorostaan kanssamatkustajien tarkkailuun. Tai käydä pienellä kävelyretkellä junan kahvilassa. Tai nukkua.

Junassa tunnen oloni onnelliseksi. Ja ihmeen turvalliseksi.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Ohikiitävä hetki jossain Orbetellon laguunien seutuvilla.

Tällä kertaa pääsin junailemaan matkalla kohti Italian luoteisosaa eli Genovaa, Piemonten viinialueita sekä Torinoa.

Näistä kerrassaan viehättäviksi osoittautuneista Luoteis-Italian seikkailuista tulen kertomaan enemmänkin, kunhan vain pääsen taas sinuiksi tietokoneen ja internetyhteyksientäyteisen elämän kanssa!

Mutta sitä ennen, aloitetaanpa matka ihan alusta - eli junakyydistä.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Eihän se ole kesälomamatka eikä mikään,
jos ei siellä saa syötäväkseen kirsikoita..

Lentokoneen sijaan matka taittui tällä kertaa Valkoisella nuolella (koko lailla meidän Intercity -junia vastaava menopeli), joka pysähtyy muutamalla pääasemalla matkansa varrella. Reitistä riippuen matkan kesto (mutta ei hinta) saattaa kuitenkin vaihdella. Esimerkiksi menomatkalla pysähtymisiä oli paluumatkaa tiheämpään, ja juna kulki rantaviivan tuntumassa lähes koko viisituntisen taipaleensa ajan. Kotiinpalatessa taas pysähtymiset olivat harvemmassa, ja matka taittui 3,5 tunnissa nopearaiteisen Firenze -kiepin - ja veturikuskin uskomattomien kiihdytysajojen ansiosta.

Valkoisten nuolten lisäksi Italian junaratoja kiitävät myös Punaiset- (Frecciarossa) ja Hopeiset nuolet (Frecciargento) sekä aluejunat (Regionali), joilla matkaa tehdään hyyyyvin verkkaisesti.

Junista vain Frecciarossa -luokan junat on varustettu internetyhteyksillä. Frecciabiancan teknisiin varustuksiin sen sijaan kuuluu pelkästään oman pienen (työ)pöytäkaistaleen sähköpistoke. Tietokonetta varten kannattaa Italianmatkalle muuten ihan ylipäätänsä varata kolmepiikkinen adapteri, eli se sama värkki, joka toimii mainiosti myös hiustenkuvainten liittimenä. Samainen adapteri on hyvinkin tarpeen, mikäli junassa haluaa ruokkia konetta verkkovirralla.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Dan Brownin uutuus Inferno näytti olevan kovaa valuuttaa alkukesän junamatkustajilla.

Italian vastine VR:lle on Trenitalia, jonka nettisivuilta voi näppärästi hankkia matkaliput jo etukäteen - kuten saimme iloksemme huomata. Mahtavaa edistystä! Muutama vuosi sitten Italian junaliikenteeseen astui Trenitalian monopoliasemaa uhmaamaan myös uusi kilpailija, mm. Fiatin, Ferrarin ja formuloiden seassa marinoituneen liikemiehen Luca Montezemolon esiteltyä luotsaamansa uuden junayhtiön Italon, jonka nopeat punaiset junat kattavat Trenitalian ohella erinäisiä Italian tärkeimpiä raideyhteyksiä (sen verran kuitenkin Trenitalia pistää moisille pyrkimyksille hanttiin, että esimerkiksi Roomasta Italoiden kyytiin ei pääse päärautatieasemalta Terminiltä, vaan vain Tiburtinan sekä Ostiensen "sivuasemilta").

Mitenkään merkittävästi tämä kilpailutilanne ei ole ainakaan hintoihin vaikuttanut. Junamatkustus onkin suhteellisen arvokasta lystiä, ja monesti matka taittuisi huomattavasti halvemmalla lentokoneilla (Italiansisäisillä reiteillä liikennöi useat halpalentoyhtiöt, kuten RyanAir, EasyJet, Blu-Express..). Esimerkiksi junamatkalle Roomasta Genovaan tuli hintaa 60,50€/hlö/suunta (lentsikalla olisi löytynyt lähtöjä 40€ hintaan) ja menomatka Roomasta Milanoon Freccia Rossa -junalla taas maksaisi jotakuinkin 86€ (lentokoneella parhaassa tapauksessa kympin..).

* Juna-laitureilla on muuten tavallisesti leimauslaitteet, joilla matkustajan tulisi leimata matkalippunsa ennen vaunuunnousua (nettiostojen tulosteita ei kuitenkaan ainakaan vielä tarvitse leimata). En tiedä seuraako leimaamattomuudesta sanktioita, mutta ei pieni selustanvarmistus tietenkään pahaa tee.. Konduktööri kiertää tämän lisäksi leimaamassa kaikkien matkustajien liput useampaankin otteeseen matkan aikana.

Ja ah - junassa on kyllä ihan oma ihana tunnelmansa, jolle lennot tylsine lentokenttärutiineineen jäävät ihan toiseksi! Eritoten matka Roomasta Genovaan kulkee erästä kauneimmista reiteistä ever, joten aika maisemia kuolatessa ei käy edes pitkäksi (jos vain samalle riville ei osu auringonhäikäisystä kärsivää yksilöä, joka sulkee tunteettomasti maiseman verhon taa..).

Terminiltä startatessa maisemat vaihtuvat Rooman lähiöistä (juna ohittaa myös Pietarinkirkon sen vaatimattomalta takapuolelta) Rooman pohjoispuolen hiekkarantoihin, ja sitten satamakaupunki Civitavecchian risteilijöihin. Toscanan rantaviivalla juna kiitää ohi Orbetellon laguunien, tiheiden merimäntymetsien ja Maremmana -lehmien, joista saadaan yksi herkullisimmista pihveistä, Bistecca alla Fiorentina (Firenzeläinen pihvi). Pisan jälkeen alkavat sisämaan puolella kohoilla vuoret, joilta on louhittu marmoria ja sen "köyhän miehen" versiota, kalkkikivi travertinoa. Ja noin tuntia ennen Genovaa alkaa juna kaarrella ihan rantaviivan tuntumassa, ja kiviset rannat, Genovan satamaa lähestyvät tankkerit sekä ääretön meri kulkevat päättymättömänä filminä ikkunan ulkopuolella.

Ja jos kaikelta tältä nähtävältä ja koettavalta raaskii hetken ummistaa silmänsä, voi junan kahvilaan poiketa espressohömpsyille tai vaikka pastalle (totuuden nimissä täytyy tietysti mainita, että junan pastat taitavat olla ihan basic einestavaraa..), jos myös ruumis alkaa matkan varrella kaivata muutakin, kuin tätä runsain mitoin annosteltua sielunravintoa.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Junan pystybaarin kahvit nautitaan kertakäyttökupeista.

Junat Roomasta Genovaan lähtevät Rooman päärautatieasemalta Terminiltä.
*monet kaukojunat pysähtyvät myös Tiburtinan sekä Ostiensen asemilla, joille pääsee sinisellä B-linjan metrolla.

Genovan päässä matkalaista odottaa kaksi asemaa, Brignole sekä päärautatieasema Principe. Brignole on lähempänä kaupungin keskustaa, Principe taas palvelee parhaiten sataman alueelle matkustavia.

Buon viaggio!

Tämän juna-aiheisen kappaleen kanssa Italia on muuten käynyt piipahtamassa Euroviisuissa 80-luvun alkupuolella.

Teksti löytyy täältä.

Roomassa meitä odottaa aina oma pieni soppemme mummon eli nonnan hoivissa.

Sänky on aina saavuttuamme pedattu valmiiksi ja kylpyhuoneessa odottavat pehmeiksi silitetyt pyyhkeet ja kylpytakit. Kotitohvelit taas löytyvät paikaltaan kylpyhuoneen kaapin alta.

Muutamaan vuoteen rakas Italian-nonna ei ole kuitenkaan enää itse voinut laittaa kotia järjestykseen tuloamme varten. Nonnasta ja nonnan kodista pitää nyttemmin huolta ulkomaalainen taloudenhoitaja. Niin kuin niin monessa muussakin italialaiskodissa.

Mutta yhä edelleen nonnan koti on aina hämmästyttävän siisti. Ja valmis ottamaan meidät vastaan kuin emme olisi koskaan pois lähteneetkään.

Emmekä me koskaan kovin kauas lähde, sillä nonna kulkee mukana ajatuksissa aina. Minne ikinä menemmekään.

Siitä syystä tänään oli erityinen päivä.

Nonnan syntymäpäivä, jonka meillä oli ilo pitkästä pitkästä aikaa jakaa.

Ja miten erityinen päivä se olikaan!

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Tänä erityisenä syntymäpäivänä koitti nimittäin myös se kauan odotettu päivä, kun pitkään toisistaan erossa olleet isosisko ja pikkuveli saivat viimein halata toisiaan.

Vuosikymmenien tauon jälkeen.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Ja pikkuveikka toi siskolleen tuliaisiksi lapsuudesta tuttuja rinkeleitä maitoon kastettavaksi.

Niitä jotka maistuvat anikselta ja joita isosisko rakastaa.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Ja sisarukset söivät viereisillä paikoilla niin kuin silloin lapsuudessa.

Silloin kun Italia oli vielä fasistien hallinnassa eikä tulevasta pitkästä sodasta ollut aavistustakaan.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Ja pitivät toisiaan kädestä.

Ja itkivät yhdessä

Ja nauroivat yhdessä.

Ja kertoivat tarinoita.

Ja hakivat taas toisen kättä käteensä.

Ja olivat hetken niin kuin ennen.

Vilkas ja vitsaileva pikkuveli. Herkkä ja huolehtivainen isosisko.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Kyllä. Tänään oli erityisen kaunis päivä.

Teksti löytyy täältä.

Hyvin harvoin - jos silloinkaan - meillä lomalaisilla on "lupa" ottaa keittiö haltuun ja tehdä siellä mitä mieli tekee.

Ja silloin harvoin kun keittiö on käytössä, iskevät hirveät suorituspaineet, jos ruokaa on syömässä muutkin, kuin vain meidän pieni suomalais-italialainen perheyksikkö.

Meille kun kelpaa oikeastaan kaikki tarjolla oleva erinomaisen hyvällä ruokahalulla - ja Italiassa taas ollaan hyvin tarkkoja niin käytettyjen raaka-aineiden kuin tietysti itse annoksen maunkin suhteen.

Joten hikoilu (niin ihanaa kuin keittiön valtiaaksi onkin päästä) alkaa jo kauppakierroksella ja vain yltyy hellan ääressä.

Eikä viimein kesäisiin mittoihin yltäneet lämpötilat tunnelmaa ainakaan viilennä..

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Näinpä tällaisen ilon ja onnen kokkauspäivän koitettua keittiössä teki mieli ottaa mahdollisimman iisisti. Ja muutamalle nälkäiselle suulle syntyi nopeasti ja helposti hyvinkin kesäinen annos Pasta alla checca, jota voi halutessaan syödä myös jo hieman viilenneenä.

Rooman alueelta alkunsa saaneen Checca -pastan nimi on aikamoinen mysteeri. Jonkun tiedon mukaan Checca olisi lyhenne Francesca -nimestä, joten sen poliittisesti korrektimman tarinan mukaan annoksen nimi olisi pastaa Francescan tyyliin.

Mutta mutta. Nämä roomalaiset, joiden suu olisi hyvä säännöllisin väliajoin huuhdella saippualla, ovat saattaneet hakea nimellä jotain muutakin. Checca on nimittäin myös nimitys miehille, jotka käyttäytyvät hieman turhan naismaisesti. Esimerkiksi hääräävät keittiössä kuin akat ikään.

Ehkä tämän pastan takana olikin muuan herra Francesco, jota miellytti kokkaus hieman enemmän kuin olisi ollut soveliasta..

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Pasta alla checca (4 hengelle)
400g kirsikkatomaatteja
250g mozzarellaa (halutessaan voi lisätä hieman caciotta -tyyppistä pehmeänmakuista juustoa)
(1 iso valkosipulinkynsi)
suolaa&mustapippuria
oliiviöljyä
tuoretta basilikaa oman maun mukaan

400g lyhyttä pastaa (esim. rigatoni- tai pennepastaa)
karkeaa suolaa keitinveteen

Image may be NSFW.
Clik here to view.

1. Laita pastavesi kiehumaan.

2. Huuhtele tomaatit, halkaise ne neljään osaan ja laita ne esimerkiksi isoon salaattikulhoon, jossa myös pasta voidaan lopuksi sekoittaa muihin aineksiin.

3. Leikkaa juustot pienemmiksi paloiksi ja sekoita tomaattien joukkoon. Mausta koko hoito halkaistulla valkosipulinkynnellä (tämän voi myös jättää laittamatta), kunnon plöräyksellä oliiviöljyä, suolalla&pippurilla sekä joukkoon revityillä basilikanlehdillä. Sekoita ja anna seistä kunnes pasta on kypsää.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Sillä aikaa kun pasta kiehuu, voi aperitiiviksi nauttia hieman oliiveja ja
loput pehmeänmakuisesta Pecorella -juustosta.

4. Kun pasta on kypsää, kaada pois keitinvesi. Siirrä pasta salaattikulhoon ja sekoita muihin aineksiin. Poista valkosipulinkynnet, jos ne saattavat aiheuttaa hämmennystä jonkun lautasella. Tarkista suola, lisää tarpeen tullen vielä myös pippuria ja oliiviöljyä.

Ja sitten, pelko pois ja syömään hyvällä ruokahalulla!

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Viimeinen lomaviikko sujunee toivottavasti vielä samoissa merkeissä kuin edellinenkin.

Täydessä eristyksessä muusta maailmasta. Silkkaan olemisen sietämättömään keveyteen ja pienten aaltojen kuuntelemiseen uppoutuneena.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Rauhallisella rannalla, jonka penkit alkavat hiljalleen täyttyä vasta heinäkuun edetessä. Ja joka on elokuun saavuttua täynnä viimeistä rantakaistaletta myöten.

Siinä määrin, että rannan lounaskahvila on hankkinut numeroidun jonotuslaitteen nälkäisten lomalaisten kärhämiä minimoidakseen.

Ja sisäänkäynnin tuntumassa pidetään tarkkaa kirjaa siitä, että kullakin perhekunnalla on käytössään vain yksi varjo istuimineen.

Tiukka linja.

Mutta vielä on väljää. Ainakin arkipäivisin.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Kesäkuisella rannalla, rauhallisena liplattelevan veden äärellä hengenpelastajalla on oivasti aikaa leikkiä puhelimella.

Ja tuijotella horisonttiin.

Hengenpelastajan työntekoa seuratessa alkaa rannalla mukavasti ramaista.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Leikkikalut taas odottavat kiltisti viikonloppua ja leikkikavereita.

Sillä aikaa rannan outo puurakennelma toimii yhtä sun toista (korua, bikiniä, pyyhettä, huivia jne. jne.) myyvien maahanmuutajien pienten päivätirsojen turvasatamana. Puihin pingotettu huivi luo juuri sopivan varjon, jonka suojassa lämpötila on ihanteellinen tuudittaakseen väsyneen miehen unten maille.

Silmänräpäyksessä.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Rantaviivan tuntumassa muutamat rantaleijonat jo terottelevat kynsiään loppukesän haasteet mielessään.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Tuolla jossain olisi varmaan Sardinia.

Tai ehkä Korsika.

Enää ei edes haittaa, vaikka asiaa ei heti pääsisikään nettiin tarkistamaan.

Loma on tehnyt tehtävänsä.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Rantaan ajatuneet simpukat vievät ajatukset ruokaan.

Mitähän hyvää sitä sitten seuraavaksi söisi..?

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Testi löytyy täältä.

Huoh.

Jo vuosia lomatuulelle tuudittanut lempipaikkani Rooman sydämessä, Antica Enoteca, oli tällä kertaa katkera pettymys. Niin kuin turhan monessa muussakin vanhassa lempparissani, myös täällä oli printattu uudet elegantit listat, uusilla vähemmän tyylikkäästi ylöspäin hilatuilla hinnoilla.

No, senkin saattaisin kestää, kun niin harvoin puljun pöytään pääsen istahtamaan.

Mutta kun vanha kunnon leikkelelautanen on hintojen nousun ohessa kokenut turhan radikaalin inflaation, se tarkoittaa sitä, että vastaisuudessa keskustan pikkukujat saavat kuljettaa tämän tytön ihan uusille (leikkele)apajille.

Eikä siinä enää edes auta se herkullinen leipä, jota uitin koko rahan edestä suolalla maustetussa herkullisessa oliiviöljyssä.

Ci ho messo una croce. Sen paikan päälle on nyt merkitty risti, we're so over.

Onneksi appiukkoni ymmärsi tuskan ja pettymyksen syvyyden, ja pisti peliin koko napolilaisen vieraanvaraisuutensa koetun vääryyden korjatakseen.

Ja tässä tulos. Pahoittelen kuvien laatua, mutta HALLELUJAA, ajatukset olivat kuvaushetkellä kyllä jo ihan muissa sfääreissä.

..Ja näin jälkeenpäin voin todeta, että hyvä että jotain tallentui filmille, sillä siinä pöydän ääressä, onnellisessa koomassa en kunnolla edes tajunnut mitä sinne suuhun tuli tungettua prosciutto crudon (ilmakuivatun kinkun) ja pecorino frescon (tuoreen pecorinon) ohella..

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Se, että tämä leikkele toi mieleen aladobin, ei ollut ollenkaan huonommin arvattu.
"Coppa alla romana" on nimittäin juurikin porsaan pään eri osista tehty sylttymäinen leikkele,
jota tarjoillaan myös valkoviinietikalla ja tuoreella persiljalla maustettuna.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Roomalaisen kovan pecorinon vierellä makoili sopivan lempeästi tömäkkä
Croce -merkkinen gorgonzola piccante
(gorgonzola dolce on taas nimensä mukaisesti pehmeämpi
niin maultaan kuin olomuodoltaankin).

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Vanha kunnon mortadella (joka muistuttaa lapsuudesta tuttua jahtimakkaraa..
hmm.. lienee sitä jahtimakkaraa kaupoissa edelleenkin..?)
pistaasipähkinöillä höystettynä.
Lautasen jakaa ihan uusi tuttavuus, eli ilmakuivattu salami "Golfetta".

Image may be NSFW.
Clik here to view.

"Coppiettet"(vas.) valmistettiin alunperin aasin lihasta lisäämään juottoloihin pistäytyneiden janoa.
Nämä nyky-coppiettet on vuoltu porsaasta, ja kypsytetty suolan ja
peperoncinon voimalla muutaman kuukauden ajan mukavan jäyskiksiksi pikkupurtaviksi.

Coppiettasiivujen rinnalla on keskisen Italian ominaisherkkua, "Porchettaa",
joka on pitkään uunissa kypsytetty ja yrteillä maustettu porsaanrulla.
Siinä missä suomalaiset pistäytyvät nakkikiskalla,
Rooman korkeudella suolaisennälkäiset käyvät nappaamassa huikopalaksi porchettasämpylän.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Provola affumicato, eli savustettu provolajuusto oli tällä kertaa
mozzarellamaisen tuoreessa muodossa.
Provola on suussa kuitenkin mozzarellaa paljon narskuvampi makuelämys.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Ja sitten tämä ihme..
Puhvelinmaidosta keitelty ricottajuusto on niin taivaallisen suussasulavaa herkkua,
että rohkaisen sitä suupalan maistamaan, jos ikinä mahdollisuus vastaan kävelee.

Näillä eväin karvas pettymys oli enää vain etäinen muisto - jos sitäkään.

Onnellisten huokausten lisäksi joidenkin haukkausten päälle ei voinut kuin lurauttaa pienen onnellisen ooppera-aarian.

Vähän tämän Verdin La traviata -oopperan "Amami Alfredon" (Rakasta minua, Alfredo) tyyliin.

Ah, onnea! Ah, autuutta!

Ajatukset ovat vielä toisaalla, vaikka jalat ovatkin tukevasti takaisin Suomen maaperällä.

Tätä se on, elämä pahimmillaan ja parhaimmillaan kahden kotimaan välimaastossa.

Pieni kaipuu kutittelee aina.

Joskus se raavituttaa niin, että iho on vereslihalla.

Toisinaan taas kietoo pehmeästi onnellisiin ja kauniisiin muistoihin. Kuin kevyt viltti päiväunilla lounaan jälkeen.

Italia. Minkä menit tekemään.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Kesäkotikatu.
Aurinko laskee, on aika kerääntyä pöydän ääreen.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Italialaisen petankin eli Boccen mestaruussarja saa jatkoa taas kesäkaudella 2014.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Heinä-elokuussa lomailijat saattavat tarvita lomaa lomasta.
Ainakin jos lomapyrkimyksenä olisi osallistua aktiivisesti kaikkeen tarjolla olevaan ohjelmaan.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Kirsikansukulainen kauniine marjoineen.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Portinpielet kukkii.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Laventelipoukama lainehtii.
Kukkameri on valloillaan.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Paratiisinkin uumenissa luikertelee käärme.
Koskaan aiemmin ei yhtä moni loma-asunto ole ollut myynnissä.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Paikka auringolta suojassa.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Puutarhureilla riittää töitä.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Punainen tiilitie johdattaa aperitiiveille.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Täällä vain eräälle suomalaiselle tulee mieleen ostaa kaupasta rosmariinia..

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Viimeinen ilta kesäpaikassa.

Dentro di me non muori più
azzurra celeste nostalgia

Tulet aina olemaan sisälläni
Taivaansininen kaipuuni

Teksti löytyy täältä.

ps. Kaunis kiitos kommenteistanne ja vierailuistanne myös hiljaisten lomaviikkojen aikana!

Viimeistään koulun maantiedontunneilla kävi tietysti selväksi, että Italia on se maa, joka on saappaanmuotoinen. Eikä millään epämääräisellä Suomineitomaisella tavalla, vaan ihan oikeasti. Italian paikalla karttaa toden totta koristaa sellainen vanha kunnon varsisaapas, joilla Saapasjalkakissa ja ensirakkauteni Errol Flynnkin tanssahtelivat miekkaillessaan.

Aika monta vuotta piti kuitenkin kuluman ennen kuin mielikuvitus taas toi italianmallisiin saappaisiin pukeutuneen kissan mieleen. Mutta Genovan lähestyessä aloin kuulla muskettisotureiden miekkojen kalinan ja nähdä, miten isoon lierihattuun kiinnitetty sulka villisti heittelehtii miekkailijan askelten tahtiin kaupungin keskiaikaisilla kujilla.

Noin viiden tunnin junamatkan jälkeen aloin kai olla jo vähän sekaisin.

Mutta kun kuulin junassa niin hauskoja tarinoita.

Kuten sen, että jos Italia on Saapasjalkakissan saapas, sijaitsee juurikin siinä polven kohdalla tämä määränpäämme Genovan kaupunki. Ja Genovan nimen on sanottu tulevan ranskankielisestä sanasta geneu, joka on italiaksi - tadaa! - ginocchio, eli polvi.

Ihanan kekseliästä!

Tai että meille kaikille tutun vaatekappaleen jeans (farkut) nimi tulee juurikin tästä Italian polvella istuvasta kaupungista, jossa alun perin kalastajat pukeutuivat tuosta erityisen kestävästä kankaasta tehtyihin housuihin.

(Ja huom huom! Jos tiedät, millä sointuvalla äänteellä tuo jeans käynnistyy englanniksi äännettynä, osaat takuulla lausua GEnovan kaupungin nimen niin kuin se Italiaksi lausutaan. Samoin kuin kaikki muutkin pientä mietintää vaativat italiankieliset sanat, joissa tuo ge -tavu sijaitsee, kuten GElato (jäätelö), diGEstivo (pieni tujaus tiukempaa viinaa - esim. grappaa, sambucaa tai limoncelloa - ruokailun päätteeksi auttamaan ruoansulatusta) ja DoGE (kunnianimi, joka muinoin annettiin niin Genovaa kuin Venetsian kaupunkivaltioita hallitsemaan äänestetyille miehille).)

Ja vielä tämäkin. Itse Amerikan löytänyt tutkimusretkeilijä Kristoffer Kolumbus (haaah, miten tämä suomalainen nimi nyttemmin niin hihityttää....? Cristoforo Colombo siis oli hänen nimensä.) oli muinaisen merimahti Genovan poikia hänkin.

Näissä aatoksissa siis painoin jalkani ensimmäistä kertaa Genovan maaperään Piazza Principen rautatieasemalla. Ylläni erittäin harmaa ja matala taivas ja edessäni tyypillisen ankea rautatieasema. Vailla aavistustakaan siitä missä se Genova nyt oikein sijaitsee.

Ja silti iiihan innoissani, sillä Colombon tapaan navigointi tuntemattomilla teillä ja löytöretki uuteen kaupunkiin oli alkamassa.

Ja Genovassa oli jotain ihmeellisen kiehtovaa. Oliko se sitten meren läsnäolo ja voimakkaina tarinoitaan havisevat historian siivet. Tai sitten vain yksinkertaisesti käynnistynyt loma.

Joka tapauksessa, tällainen oli löytöretki Genovaan kesällä 2013.

(jaoin Genova -"kuvakirjan" pienempiin osiin. Tuona pilvisenä päivänä tuli kaupunkia sen verran ahkerasti navigoitua ja kuvattua..).

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Genovalainen laulaja Ivano Fossati on kotikaupungilleen omistamassaan laulussa sanonut seuraavaa:

Chi guarda Genova sappia che Genova
si vede solo dal mare
quindi non stia lì ad aspettare
di vedere qualcosa di meglio, qualcosa di più.
di quei gerani che la gioventù
fa ancora crescere nelle strade.

Genovaa katselevan on syytä tietää
että Genovan näkee vain mereltä.
Joten älä suotta jää odottamaan
näkeväsi jotain enemmän ja parempaa,
kuin pelargoniat,
joita nuoriso kasvattaa kadunvarsilla.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Ja pelargonioiden suhteen Fossati oli ihan oikeassa.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Tosin oli siellä kamalasti pyykkejäkin kuivumassa.

Ihan joka paikassa.

Näitä ihmetellessä askel vei pienille sivupoluille, vaikka matalahintainen majamme sijaitsi kaupungin suurimmalla ostoskadulla XX Settembrellä aivan aseman tuntumassa. Lyhyestä huoltomatkasta huolimatta navigointitaidot olivat hotellille suunnistaessa tarpeen, sillä ainakin tällä kotikadullamme oli käytössä tuplanumerointi, ja osoitetta seuraten löysimme itsemme alusvaateliikkeestä. Sainkin opia, että Genovassa liiketilojen kadunnumerot on painettu siniselle pohjalle, ja samalla numerolla, mutta valkoiselle pohjalle painettuna löytyvät asuinrakennukset. Ja löytyi sieltä tällä logiikalla lopulta myös majapaikkamme.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Sitten olikin aika istahtaa alas tutkimaan Genovan karttaa.

Ja katsella taas vähän ympärilleen. Mihin sitä oli oikein tultu.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Paikallista naiskauneutta.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Pylväskäytäviä eli porticoita.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Hämmästyttävän koristeellisia rakennuksia.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Kaupungin tunnus Porta Soprana, joka oli aikoinaan pääkulkuväylä sisälle Genovan kaupunkiin.

Sekä sen vierellä suloisesti oliivipuiden keskelle piirtyvä Pyhän Andrean luostarin raunio (Chiostro di Sant'Andrea), jonka vierellä sijaitsee myös museona toimiva Kolumbuksen muinainen kotitalo.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Tästä vanhan Genovan sydämestä oli hyvä aloittaa tutustuminen kaupunkiin, joka Rooman rinnalla tuntui suorastaan virkistävän tuoreelta!

Tämän Genovalle omistetun laulun teksti löytyy täältä.

Hatarat Genovatietoni olivat vuosia rajoittuneet lähinnä siihen, että Genova on basilikapeston kotikaupunki.

Ja että Genova oli ensimmäisten Italian vuosieni aikoihin otsikoissa traagiseksi kääntyneen G8 -kokouksen isännöitsijänä.

Ja että italialaisten suuresti rakastama trubaduurimainen laulaja-lauluntekijä Fabrizio de Andrè oli kotoisin Genovasta.

Ja että de Andrè ..hmm.. kehtaako tätä edes sanoa.. -INHONI sai vuosia Genovankin kuulostamaan yhtä tylsältä kuin de Andrèn pillipiiparimaiset luritukset.

Että niin. Onneksi ne pöljimmätkin särmät vuosien mittaan hioutuvat..

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Genovan vanha satama, Porto Antico.

Mutta olin minä kuullut Genovasta erään toisenkin asian.

Nimittäin sen, että Genova on törkeällä tavalla pilattu kaupunkia halkovalla kehätiellä.

Kuka nyt sitten sellaiseen paikkaan haluaisi matkustaa.

En ainakaan minä.

Onneksi kuitenkin koitti kesä 2013, ja himo päästä Piemonten viinimaille kuljetti vääjäämättömästi myös Genovaan.

Ihastuttavaan Genovaan.

Mutta jotta kykenin kunnolla katsomaan ja ymmärtämän Genovaa, piti minun päästä rikospaikalle, eli sinne mistä tuo genovalaisten häpeäpilkku, eli moottoritie Sopraelevata saa alkunsa.

Sillä onhan se järisyttävää, että Italiassakin oltiin voitu mennä uhraamaan kauneus käytännön tieltä. Vähän niin kuin meillä täällä Suomessa.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Genovalaisten häpeäpilkku, autotie Sopraelevata.

Ja siinä se sitten oli. Genovan messukeskukselta alkava rantaviivan tuntumassa kulkeva korkeiden pilarien kannattelema väylä.

Eihän se tietenkään kaunis ollut. Mutta ehkä genovalaiset olivat erityisen mukavia siksi, että tien ansiosta kaupungissa oli helpompi elää. Onhan Genova Italian tärkein satama, ja Välimeren alueellakin se jää toiseksi vain Marseillelle. Miten muutenkaan maailma saisi Ferrarinsa, Fiatinsa, marmorinsa, risottoriisinsä..

Joten niin kuin kaikki, mistä jo etukäteen kamalan hirveänä puhutaan, Sopraelevata teki vähemmän pahaa sielulle, kuin olisin odottanut.

Oikeastaan se teki Genovasta vielä vähän kiinnostavamman.

Lienen ollut liian pitkään Suomessa.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Näidenkotien merinäköalaa kaunistaa Sopraelevata.

Sopraelevataa pitkin tallustellessa (se ei ollut kylläkään kaikkein viehättävin kävelykatu, romantiikka kannattaa viedä vanhan kaupungin pikkukujille) sai mukavan käsityksen kaupungista, jossa tehdään töitä, ja joka osaltaan tekee tärkeää työtä Italian vaurauden (kyllä siellä sitäkin riittää) ylläpidossa.

Jos ihan rehellisiä ollaan meinasi se tie ainoana jalankulkijankin kulkuväylänä ensin vähän ärsyttää. Olisin heti halunnut rantaviivalle katselemaan kauniita asioita, mutta sieltä oli raivattu tilaa tärkeämmille asioille kuin minun aperitiivolle.

Hah, siitäs sain.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Kehätien palkit ja vanha Genova kohtaavat.

Kun kehätieltä pääsi lopulta poistumaan, levittäytyi eteen vanhan merimahdin sydän, Porto Antico, vanha satama.

Ja se paikka näytti edelleen olevan lauantai-iltaisen kaupungin sydän. Ja olohuone.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Senkin uhalla että saattoi saada pallosta, oli tulevaisuuden balotellien peliä ilo katsella.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Taustalla kohoaa sataman tärkein nähtävyys, Genovan akvaario
sekä yksi sen osista, trooppinen biosfääri.
Taustalla vuorille kohoileva kaupunki kehystää sataman, ah niin ihanasti.

Satamaan hakeutuu kaupunkilaisten lisäksi vuosittain mukava määrä myös turisteja, sillä satama-alueella on ehkäpä Genovan tärkein nähtävyys, Euroopan toiseksi suurin yleisölle avoin akvaario.

Mutta tälle ruuminkulttuurinharrastajalle oli akvaariota tärkeämpi päästä istahtamaan ihan jonnekin toisaalle..

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Satama-alueen vanhoihin puuvillavarastoihin on nimittäin rakennettu monipuolinen viihdekeskus elokuvateattereineen. Rantaviivaa seuraamalla varastorakennuksista (Magazzini del cotone) löytyi myös ulkoilmakahviloita, jossa oli hyvä hetki hengähtää.

Ja nauttia vihdoin niitä aperitiivejä.

La Golettan Mojito oli maustettu mansikalla ja balsamicolla. Spritz taas oli vanha kunnon Spritz. Palanpainikkeista pikku huikonälkään purivat parhaiten basilikalla maustetut friteeratut taikinapallot.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Mikäpä tässä on ollessa ja möllötellessä!

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Vaatimattomat venheet näillä italialaisilla.

Pienen tankkaustauon jälkeen jaksoi taas ihastella arkkitehti Renzo Pianon vuoden 1992 (varjo)maailmannäyttelyyn suunnittelemaa satama-aluetta, jota hallitsee laivojen nostokurkia mukaileva "Bigo".

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Tuonne huipulle 40 metrin korkeuteen voi myös nousta ihailemaan maisemia.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Tähän viritellään kuulemma telttakankaita silloin
kun sataman tapahtumat halutaan suojata sateelta (ja kovalta paisteelta).

Satamasta pääsee myös mukavasti venekyytiin katselemaan kaupunkia mereltä, retkelle läheisiin silmiähivelevän kauniisiin rantakaupunkeihin - tai vaikka bongailemaan valaita!

Matkanjärjestäjiä löytyy täältä ja täältä.

Satama-alueen tapahtumia voi tutkailla täällä.

Satama-alueelta poistuessa olisi ollut vielä tarjolla niitä kadunvarsien laukkuja, joihin Italiassa ei voi olla törmäämättä.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Ja ihan oikea merirosvolaiva "Galeone Neptune", jonka Roman Polanski oli rakennuttanut Pirates -elokuvaansa varten.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Aperitiivien rohkaisemana olisi melkein tehnyt mieli hypätä
laivan kannelle miekkailemaan ja mastoihin kiipeilemään.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Tämä hurja mies, muinaisten roomalaisten merenjumala
Neptunus vartioi nimikkoalustaan.

Satamassa olisi riittänyt tekemistä hyvinkin päiväksi. Ja pienellekin risteilylle olisi ollut kiva suunnistaa ellei eräillä olisi ollut hoppu kiiruhtaa katselemaan kaupunkia vähän ylempää..

Image may be NSFW.
Clik here to view.

..Ja vaikka se de Andrè ei vieläkään kamalasti maistu, niin täytyyhän sitä nyt Genovan kunniaksi vähän edes kuunnella..

Varmaankin oikeinkin hieno teksti löytyy täältä.

Home Sweet Rome

Lounastunnelmia

Hetkiä puistossa

Valmistujaiset

Pietarinkirkosta palautumiseen

Friteeratut kesäkurpitsankukat

Roomanherkkua voikukkapellosta

Ne pienet erot

Hullu sydän ei syki enää

Carbonaran uudet vaatteet

Suvisalaattia

Pää pilvissä

Junailua

Eräs erityinen päivä

Pasta alla checca

Sapore di mare

Liikutusta leikkelepöydässä

Hyvästi jää kesäparatiisi

Genova kaunoinen (osa 1)

Genova kaunoinen (osa 2)